Tätä kirjoitetaan haikeana siis jo Bangkokin lämmöstä, onneksi ilmastoinnin alla. Reissattua tuli siis taas vähän pidemmän aikaa, vaikka tosin tällä kertaa tuli käytyä Bangkokin tukikohdassa aina välillä pyörähtämässä. Alun perin tarkoituksena oli reissata koulun loppumisen jälkeen pidemmän aikaa Kambodzhassa ja Vietnamissa ja sen jälkeen viettää loppuloma rannalla. Onneksi en kuitenkaan jaksa suunnitella kovin pitkäjaksoisesti, tai ainakaan pitävästi, niin suunnitelmathan yllättäen elivät hieman.
Kanchanaburissa reissatessa saatiin Antin kanssa ideaksi lähteä käymään Hong Kongissa, minkä olin joskus aiemmin itse ehtinyt jo ajatuksena kuopata. Antilla oli koulun jälkeen noin viikko aikaa reissata ja minulla kaksi, ennen aiemmin sovittua rantalomaa Balilla. Itse päätin katsoa reissun jälkeen uudestaan, mitä kiinnostaa tehdä kun aikataulutkaan eivät olleet vielä aivan satavarmoja.
No, suunnaksi otettiin kuitenkin Hong Kong ja vieressä sijaitseva Macao, minkä kautta paikalle lennettiinkin. Macaosta ei ollut oikein muuta tietoa etukäteen, kuin että kyseessä pitäisi olla ”Aasian Las Vegas” joten pitihän siellä päästä käymään. Sitähän tuo taitaa ollakin, vaikka Vegasista ei vertailupohjaa olekaan. Paikka oli kuitenkin Hong Kongin asukkien viikonloppusuosiossa erittäin lukuisten kasinoiden vuoksi, mutta kaupunki oli kyllä muutenkin yllättävän komea. Ja kallis. Paikan päällä ei siitä syystä vietetty yhtä yötä enempää, minkä aikana ehdittiin käydä kiertämässä kasinot ja maisemat, ja illansuussa jatkettiin lautalla kohti Kongia.
Hong Kong oli odotuksien mukaan aika kuvauksellinen paikka. Kuvauksellisuus meni harmillisesti hukkaan, kun kamera päätti vetää paikalla viimeiset henkäyksensä ja kuva-anti jäi itseltä vähän vajaaksi. Majoitus oli täälläkin kallista, mutta onneksi kahdestaan saatiin ainakin hieman säästöä huoneista. Majoituspaikaksi valikoitui ilmeisesti monen muun reppumatkaajan ohella Kowloonin Chungking Mansions, kerrostalomurju taynnä guesthouseja ja eri kulttuuritarjontaa ruoasta kopiokelloihin.
Maisemia itseään tuli käytyä katsomassa keskustassa ja vähän kauempanakin, sillä alueenahan Hong Kong oli jopa isompi kuin odotin. Maisemat ja pilvenpiirtäjät olivat kyllä kuin toisesta maailmasta Suomeen verrattuna, missä jokainen Kongin varmasti tuhansista asuintorneista olisi jo itsessään nähtävyys. Aikaa oli Antin kanssa paikalle saapuessa vielä seitsemän yötä paluukoneen lähtöön, minkä todettiin nopeasti olevan liikaa yhteen kaupunkiin. Vietimme siis pari yötä ensin Kongissa ja otettiin suunnaksi Macaon vieressä sijaitseva seuraava Kiinan erityishallintoalue Zhuhai. Hallinnollisesti en tiedä, mitä eroa Hong Kongin ja Zhuhain välillä on, mutta paikka muuttui kyllä aivan täysin ja tuntui kuin olisi tullut suoraan Kiinaan.
No, kaupungit ovat kuitenkin vain kaupunkeja, ja lukuun ottamatta Zhuhain kiinalaisempaa ympäristöä paikasta ei löytynyt juurikaan muuta nähtävää, joten seuraavana aamuna odotti jälleen lauttamatka takaisin Kongiin. Siellä tuli vielä pyörittyä sitten pari yötä katsellessa mitä kummallisimpia paikkoja. Ehdottomana kohokohtana Kongin keskustassa sijaitseva laukkastadion, mikä oli kyllä hieno ympäristö katsella kisoja pilvenpiirtäjien ympäröimänä.
Sivistystä jaksaa kuitenkin vain tietyn määrän kerrallaan, joten Antin piti päästä takaisin Bangkokiin. Itse päätin tässä vaiheessa lyödä suunnitelmat lukkoon, hain kaupasta uuden kameran ja lähdin muutamaksi yöksi matkaamaan Kambodzhan läpi ennen Balia. Määränpääksi asetin Angkor Watin temppelit ja pääkaupunki Phnom Phenin, josta otin lennon takaisin Bangkokiin.
Temppelit ovat temppeleitä ja tässä vaiheessa niitä oli jo nähty muutamia kappaleita. Olin kuitenkin ymmärtänyt reissun aikana sieltä täältä, että jotain ihmeellistä tässä kyseisessä Angkor Watissa on, joten siitä syystä ajattelin käydä asian tulevaisuutta varten tarkistamassa. Vastaajasta riippuen paikkaa kutsuttiin maailman seitsemänneksi tai kahdeksanneksi ihmeeksi, ja ihmehän alue todella olikin. Oletin vierailevani temppelissä, mutta löysinkin paikalta kymmenien kilometrien kokoisen alueen, jossa sijaitsi ties kuinka monta kymmentä temppeliä. Itselläni ei ollut aikaa käydä kuin muutamassa isoimmassa näistä, johon siihenkin kului päivä aikaa. Temppelit ovat erittäin komeita, mutta valitettavasti ovat menettäneet suuren osan loistostaan ensin unohduttuaan viidakon kasvillisuuden syövereihin ja löytymisensä jälkeen punakhmeerien järjettömyyksiin. Kuvat eivät tee paikalle oikeutta ja olin kyllä erittäin tyytyväinen päätöksestä lähteä paikan tarkistamaan. Lisäväriä visiitille antoi kännykän hukkuminen ja täysin satunnainen törmääminen Singaporessa tutustuttuun kaveriin. Pieni paikka tämä pallomme.
Toisena määränpäänä maassa oli sitten nähdä Phnom Phen ja tutustua jo edellä mainittuihin punakhmeerien tekoihin. Blogissa lienee turha alkaa tapahtumia sen lukijakunnallekaan eritellä, mutta ei sitä ihmisten järjettömyyttä voi aina tajuta. Varsinkaan noin varhaisessa menneisyydessä. Punakhmeerien tekoihin liittyvien paikkojen ohella kaupunki oli kyllä oikein elävä ja miellyttävä. Ja saman voisi todeta Kambodzhan asukeista yleensäkin.
Seuraavaksi olikin jo aika ottaa taas yhteyskokeilu Bangkokiin ja suunnata kohti Indonesian Balia. Matkalla vaihdettiin kuulumisia Ilkan ja Eeron kanssa lentokentällä, kun pari oli menossa juuri kohti pohjoista suorittamaan Laosin excursiota.
Ja sitten oltiinkin jo Balilla. Lomapäivien vähyys alkoi murehdittamaan, mutta enpä antanut asian suuremmalti haitata. Tavoitteena ei ollut tässä vaiheessa enää paljoakaan, vaan tarkoitus oli ottaa lepoloma ennen kotimatkaa. No rantaleijonaksi minusta ei kuitenkaan ole, niin kävin suorittamassa mahtavan laitesukelluskurssin kaverien suosituksesta ja ehdittiinpä surfaamaankin pari kertaa. Sukellus oli kyllä mahtava kokemus ja antoi täysin uuden ulottuvuuden verrattuna snorklaukseen, joka jo sekin on aika hienoa näissä vesissä.
Ehdottoman positiivinen yllätys Balilla oli myös hieman rantakohteita pohjoisempana sijaitseva tulivuori Batur, jolle suoritettiin Antin ja Heidin (reissun matkaseura, unohtui aiemmin mainitakaan) kanssa pieni yövaellus katsomaan auringonnousua ja kraatereita. Oppaan kanssa tietenkin. Maisemat pääsivät kyllä yllättämään ja herkistämään vielä tässäkin vaiheessa reissua, vaikka jo aika monta uutta näkyä on tullut nähtyä.
Ja nyt ollaan taas takaisin Bangkokissa vielä pari yötä ennen lentoa Suomeen. On törmätty tuttuihin matkaajiin Suomesta ja ilmeisesti törmätään vielä lisääkin. Aika menee melkein siivillä, eikä sitä osaa oikein uskoakaan, että kohta saapuu Suomen pimeimpänä hetkenä takaisin. Kokemukset tältäkin reissulta ovat olleet hienoja, mutta jouluksi saapuu silti kotiin ihan mielellään. Reissujalkaan taitaa silti jäädä terve vipatus ja voi olla, että täältä ei ole vielä ihan viimeisiä näkemyksiä saatu.
Todennäköisesti laitan vielä jotain viimeistä yhteenvetoa reissusta, mutta vähiin käy. Kiitokset reissun tukijoille ja sellaisille ihmisille, jotka tätä on ehkä jaksanut lukeakin. Kohta törmäillään!
