torstai 17. joulukuuta 2009

Loman loppu



Tätä kirjoitetaan haikeana siis jo Bangkokin lämmöstä, onneksi ilmastoinnin alla. Reissattua tuli siis taas vähän pidemmän aikaa, vaikka tosin tällä kertaa tuli käytyä Bangkokin tukikohdassa aina välillä pyörähtämässä. Alun perin tarkoituksena oli reissata koulun loppumisen jälkeen pidemmän aikaa Kambodzhassa ja Vietnamissa ja sen jälkeen viettää loppuloma rannalla. Onneksi en kuitenkaan jaksa suunnitella kovin pitkäjaksoisesti, tai ainakaan pitävästi, niin suunnitelmathan yllättäen elivät hieman. 

Kanchanaburissa reissatessa saatiin Antin kanssa ideaksi lähteä käymään Hong Kongissa, minkä olin joskus aiemmin itse ehtinyt jo ajatuksena kuopata. Antilla oli koulun jälkeen noin viikko aikaa reissata ja minulla kaksi, ennen aiemmin sovittua rantalomaa Balilla. Itse päätin katsoa reissun jälkeen uudestaan, mitä kiinnostaa tehdä kun aikataulutkaan eivät olleet vielä aivan satavarmoja.

No, suunnaksi otettiin kuitenkin Hong Kong ja vieressä sijaitseva Macao, minkä kautta paikalle lennettiinkin. Macaosta ei ollut oikein muuta tietoa etukäteen, kuin että kyseessä pitäisi olla ”Aasian Las Vegas” joten pitihän siellä päästä käymään. Sitähän tuo taitaa ollakin, vaikka Vegasista ei vertailupohjaa olekaan. Paikka oli kuitenkin Hong Kongin asukkien viikonloppusuosiossa erittäin lukuisten kasinoiden vuoksi, mutta kaupunki oli kyllä muutenkin yllättävän komea. Ja kallis. Paikan päällä ei siitä syystä vietetty yhtä yötä enempää, minkä aikana ehdittiin käydä kiertämässä kasinot ja maisemat, ja illansuussa jatkettiin lautalla kohti Kongia.





Hong Kong oli odotuksien mukaan aika kuvauksellinen paikka. Kuvauksellisuus meni harmillisesti hukkaan, kun kamera päätti vetää paikalla viimeiset henkäyksensä ja kuva-anti jäi itseltä vähän vajaaksi. Majoitus oli täälläkin kallista, mutta onneksi kahdestaan saatiin ainakin hieman säästöä huoneista. Majoituspaikaksi valikoitui ilmeisesti monen muun reppumatkaajan ohella Kowloonin Chungking Mansions, kerrostalomurju taynnä guesthouseja ja eri kulttuuritarjontaa ruoasta kopiokelloihin. 




Maisemia itseään tuli käytyä katsomassa keskustassa ja vähän kauempanakin, sillä alueenahan Hong Kong oli jopa isompi kuin odotin. Maisemat ja pilvenpiirtäjät olivat kyllä kuin toisesta maailmasta Suomeen verrattuna, missä jokainen Kongin varmasti tuhansista asuintorneista olisi jo itsessään nähtävyys. Aikaa oli Antin kanssa paikalle saapuessa vielä seitsemän yötä paluukoneen lähtöön, minkä todettiin nopeasti olevan liikaa yhteen kaupunkiin. Vietimme siis pari yötä ensin Kongissa ja otettiin suunnaksi Macaon vieressä sijaitseva seuraava Kiinan erityishallintoalue Zhuhai. Hallinnollisesti en tiedä, mitä eroa Hong Kongin ja Zhuhain välillä on, mutta paikka muuttui kyllä aivan täysin ja tuntui kuin olisi tullut suoraan Kiinaan.



No, kaupungit ovat kuitenkin vain kaupunkeja, ja lukuun ottamatta Zhuhain kiinalaisempaa ympäristöä paikasta ei löytynyt juurikaan muuta nähtävää, joten seuraavana aamuna odotti jälleen lauttamatka takaisin Kongiin. Siellä tuli vielä pyörittyä sitten pari yötä katsellessa mitä kummallisimpia paikkoja.  Ehdottomana kohokohtana Kongin keskustassa sijaitseva laukkastadion, mikä oli kyllä hieno ympäristö katsella kisoja pilvenpiirtäjien ympäröimänä.

Sivistystä jaksaa kuitenkin vain tietyn määrän kerrallaan, joten Antin piti päästä takaisin Bangkokiin. Itse päätin tässä vaiheessa lyödä suunnitelmat lukkoon, hain kaupasta uuden kameran ja lähdin muutamaksi yöksi matkaamaan Kambodzhan läpi ennen Balia. Määränpääksi asetin Angkor Watin temppelit ja pääkaupunki Phnom Phenin, josta otin lennon takaisin Bangkokiin.

Temppelit ovat temppeleitä ja tässä vaiheessa niitä oli jo nähty muutamia kappaleita. Olin kuitenkin ymmärtänyt reissun aikana sieltä täältä, että jotain ihmeellistä tässä kyseisessä Angkor Watissa on, joten siitä syystä ajattelin käydä asian tulevaisuutta varten tarkistamassa. Vastaajasta riippuen paikkaa kutsuttiin maailman seitsemänneksi tai kahdeksanneksi ihmeeksi, ja ihmehän alue todella olikin. Oletin vierailevani temppelissä, mutta löysinkin paikalta kymmenien kilometrien kokoisen alueen, jossa sijaitsi ties kuinka monta kymmentä temppeliä. Itselläni ei ollut aikaa käydä kuin muutamassa isoimmassa näistä, johon siihenkin kului päivä aikaa. Temppelit ovat erittäin komeita, mutta valitettavasti ovat menettäneet suuren osan loistostaan ensin unohduttuaan viidakon kasvillisuuden syövereihin ja löytymisensä jälkeen punakhmeerien järjettömyyksiin. Kuvat eivät tee paikalle oikeutta ja olin kyllä erittäin tyytyväinen päätöksestä lähteä paikan tarkistamaan. Lisäväriä visiitille antoi kännykän hukkuminen ja täysin satunnainen törmääminen Singaporessa tutustuttuun kaveriin. Pieni paikka tämä pallomme.




Toisena määränpäänä maassa oli sitten nähdä Phnom Phen ja tutustua jo edellä mainittuihin punakhmeerien tekoihin. Blogissa lienee turha alkaa tapahtumia sen lukijakunnallekaan eritellä, mutta ei sitä ihmisten järjettömyyttä voi aina tajuta. Varsinkaan noin varhaisessa menneisyydessä. Punakhmeerien tekoihin liittyvien paikkojen ohella kaupunki oli kyllä oikein elävä ja miellyttävä. Ja saman voisi todeta Kambodzhan asukeista yleensäkin. 



Seuraavaksi olikin jo aika ottaa taas yhteyskokeilu Bangkokiin ja suunnata kohti Indonesian Balia. Matkalla vaihdettiin kuulumisia Ilkan ja Eeron kanssa lentokentällä, kun pari oli menossa juuri kohti pohjoista suorittamaan Laosin excursiota.

Ja sitten oltiinkin jo Balilla. Lomapäivien vähyys alkoi murehdittamaan, mutta enpä antanut asian suuremmalti haitata. Tavoitteena ei ollut tässä vaiheessa enää paljoakaan, vaan tarkoitus oli ottaa lepoloma ennen kotimatkaa. No rantaleijonaksi minusta ei kuitenkaan ole, niin kävin suorittamassa mahtavan laitesukelluskurssin kaverien suosituksesta ja ehdittiinpä surfaamaankin pari kertaa.  Sukellus oli kyllä mahtava kokemus ja antoi täysin uuden ulottuvuuden verrattuna snorklaukseen, joka jo sekin on aika hienoa näissä vesissä.




Ehdottoman positiivinen yllätys Balilla oli myös hieman rantakohteita pohjoisempana sijaitseva tulivuori Batur, jolle suoritettiin Antin ja Heidin (reissun matkaseura, unohtui aiemmin mainitakaan) kanssa pieni yövaellus katsomaan auringonnousua ja kraatereita. Oppaan kanssa tietenkin. Maisemat pääsivät kyllä yllättämään ja herkistämään vielä tässäkin vaiheessa reissua, vaikka jo aika monta uutta näkyä on tullut nähtyä.




Ja nyt ollaan taas takaisin Bangkokissa vielä pari yötä ennen lentoa Suomeen. On törmätty tuttuihin matkaajiin Suomesta ja ilmeisesti törmätään vielä lisääkin. Aika menee melkein siivillä, eikä sitä osaa oikein uskoakaan, että kohta saapuu Suomen pimeimpänä hetkenä takaisin. Kokemukset tältäkin reissulta ovat olleet hienoja, mutta jouluksi saapuu silti kotiin ihan mielellään. Reissujalkaan taitaa silti jäädä terve vipatus ja voi olla, että täältä ei ole vielä ihan viimeisiä näkemyksiä saatu.

Todennäköisesti laitan vielä jotain viimeistä yhteenvetoa reissusta, mutta vähiin käy. Kiitokset reissun tukijoille ja sellaisille ihmisille, jotka tätä on ehkä jaksanut lukeakin. Kohta törmäillään!

Bangkokissa

Terve,

eilettäin tultiin takaisin Bangkokiin ja täällä menee vielä pari päivää pyöriessä. Yritän huomenna saada tuotettua isomman tekstin tämän kertaisista reissuista kuvien kanssa. Thaimaan puhelin on taas päällä, kohta kotia.

Harri

lauantai 12. joulukuuta 2009

Kuulumisia

..Balilta!

Tajusin etta kun liittymatkin on hukassa niin en ole vahaan aikaan antanut mitaan elonmerkkeja huolestuneille. No elossa ollaan ja eletaan sen mukaisesti! Laitesukelluskurssi on viitta vaille valmis ja huomenna kaydaan sukeltelemassa 2. maailmansodassa uponneella hylylla. Surffaus etenee myos, joskaan ei viela niin kuin elokuvissa. Benjihyppytorniki taalta loytyisi, mutta voi olla etta se on liikaa talle miehelle. Mukavaa siis on!

Laitoin puhelinliittymankin, mutta krediitit siina ei riita ulkomaille soittamiseen tai edes viesteihin. Mutta jos haluaa tavoitella niin viestit voi laittaa numeroon +628993135281. Vastausta ei siis voi odottaa, mutta sahkopostia voin kylla laittaa viiveella.

Ehkapa Bangkokissa pidempaa blogin taytetta!

tiistai 8. joulukuuta 2009

Tomb raider of the lost arc

Ni!

Nyt on sitten käyty läpi Macao, Hong Kong ja Kambodzan temppelit ja on aika vetäytyä ansaitulle löhölomalle Balille Antin ja Heidin kanssa. Kiinan saarilla hajosi kamera ja kännykkä jäi kambodzaan. Mutta passi ja hammasharja on tallella niin matka jatkuu! Enempiä infoja ja tekstejä taas blogeitse balin jälkeen, kun olen muutaman yön Bangkokissa.

lauantai 28. marraskuuta 2009

King Kong

Moro, porot.

Talla hetkella Macaon casinot on ohitettu ja ihmetellaan Hong Kongin maisemia. Ja komeaa onkin. Kuvia en tasta nettikahvilasta nyt pysty laittamaan, mutta laittelen taas reissun jalkeen sitten isompaa tiedotetta, jos saan kamerasta jotain kuvia ulos kun nayttaa sille nyt ilmasto tehneen tepposet.

Seuraava kohde on tuossa vieressa sijaitseva Zuhai(?) ja sielta tullaan viela takaisin Hong Kongin kautta kohti seuraavaa tuntematonta. Paivittelen taas tanne, kun on paikka ja kerrottavaa. Kaikki hyvin. Paitsi kamera ja siitakin selvitaan.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Reissuun!

Tänään on taas reissun aika ja ensimmäiseksi kone lentää minut ja Antin Macaolle ja Hong Kongiin. Sieltä tullaan takaisin 3.12. ja jatkan Bangkokin kautta todennäköisesti Kambodzaan muutamaksi päiväksi kunhan keksin vielä mitä siellä teen. Viimeiset rusketukset otetaan pintaan sitten Balilta näillä näkymin 9.-16.12. ja kotia kohti alan valumaan Bangkokista 20. päivä. Päivittelen tänne taas välissä kuulumisia kunhan muistan ja pääsen. Vähiin käy!

Edit: Suomen numero on käytössä taas 16.12. asti

lauantai 21. marraskuuta 2009

Jaa mikä blogi?



No joo on vissiin viime päivityksestä vierähtänyt hetki ja melkeinpä syystä. Eipä täällä ole paljon mitään tapahtunut. Kouluhommia väännetty laiskasti ja välillä muistettu ottaa rennommin. Nyt sitten päätin tuottaa vähän sulosanoja taas, kun on jotain kerrottavaakin. Kävin Kwai-joen sillalla. Ja nyt ei ole enää mitään kerrottavaa.

No jos yritän vähän pidemmin. Käytiin(Antti, Heidi, Heli, minä) tosiaan reissu Kanchanaburissa(myöh. Iso-K, K) aivan tässä Bangkokin liepeillä, kun Antti oli sinne yrittänyt houkutella jo syyskuusta asti. Itse olin kovin vaikea asian suhteen koska en tiennyt paikasta mitään. No kurkattiinpa sitten viimein Lonely Planetista että mitä sieltä Iso-K:sta löytyy niin kappas, Kwai-joen silta. Sinne siis.

Toki K:sta löytyi myös komeita vesiputouksia ja iso vesivoimala, joskaan ei ihan kolmen rotkon kokoinen.  Ja ”Giant Tree”, joka ei ollut ihan tarpeeksi giant, että sen olisi tunnissa löytänyt. Kulkuvälineenä skootterit ja vuokrattiinpa autokin, mikä oli jälleen yksi kulkuvälineseikkailu vasemmanpuoleisen liikenteen takia. Alla kuvia tästä reissusta ja päivitysvälille osuneesta paikallisten juhlasta, jonka syystä en oikein päässyt selvyyteen. Nämä vain tykkää juhlia. Kuvissa siis opiskelukavereita.

PS. viiksien elinikä oli n. 10 minuuttia. no worries.







lauantai 31. lokakuuta 2009

Back in Bangkok

Executive summary:

Teksti on pitkä. Hauskaa oli. Kuvia alla.

 

Nonni. Reissu oli ja meni, ja hyvin menikin. Uusia naamoja, uusia maisemia ja uusia kokemuksia. 

Reissuhan lähti tosiaan Heikin kanssa yöjunalla 10.10. Bangkokista kohti Chiang Maita, jossa vietettiin yksi yö lähinnä aikataulullisten syiden takia. Mukavan näköinen paikka sinänsä ja ainakin muut matkaajat olivat siellä kuulemma viihtyneet pidempäänkin. Maista jatkettiin linkulla Chiang Rain läpi suoraan Laosin rajalle ja yli. Samalla saatiin ensimmäinen kosketus Mekongiin, joka siinä vaiheessa onkin rajajokena maiden välillä. Viisumirahoja niistettiin muistaakseni 35 jenkkidollaria, mutta ruotsalaisena olisi selvinnyt dollarin halvemmalla. Ja kahdesta passista ei muka olisi hyötyä.

Laosin puolen rajakylänä oli paikka nimeltä Huay Xai, jossa oltiin jälleen päivän reissaamisen jälkeen yötä ja jäätiin odottamaan aamulla lähtevää jokireissua. Tavattiinpa muutama muu matkaajakin, joiden kanssa sitten päädyttiin viettämään myöhemmin enemmänkin aikaa, kun kaikkien reissusuunnitelma oli aika samankaltainen. Aamupäivällä yllätys oli melkoinen, kun kaukaisen Laosin viidakkomaan(ei, Laos ei ollut täyttä viidakkoa) jokilaivaan alkoi tulla enemmän ja enemmän länsimaalaisia matkaajia. Kaiken kaikkiaan paatissa oli ehkä 60-70 reissaajaa joiden seurassa sitten tulikin ähistyä seuraavat pari päivää. Paatti puksutteli leppoista tahtia 6 tuntia päivässä alas Mekongia samalla kun matkustajat ähkivät kuka missäkin varsinaisten istuinpaikkojen muistuttaessa leikkimökkikokoon puristettuja kirkonpenkkejä. Maisemat Mekongilla oli kyllä komeita, eikä niitä oikein kuviinkaan saa puristettua, mutta pari päivää tätä kyytiä oli kyllä aivan tarpeeksi. Yötä ei sentään oltu joella, vaan pimeän tullessa pysähdyttiin Pak Bangin kylään. Hyvä näin, välillä joen keskellä olevat kalliokarikot hirvitti päivälläkin.




Jokireissu päättyi lopulta Luang Prabangin kaupunkiin Pohjois-Laosissa. Kaupunki oli erittäin komea jo itsessään ja maisemat ympärillä tekivät paikasta vieläkin mukavamman. Noin kilometrin korkuisia huippuja vieri vieressä ja mutkittelevia jokia huippujen välissä. Moottoripyörät osoittautuivat hyväksi vaihtoehdoksi lähteä etsimään ja tutkimaan lähistön vesiputouksia. Joka kerta eksyttiin hiukan väärälle tielle ja joka kerta löytyi uusia upeita maisemia, joita ei muuten olisi osannut kaivatakaan. Tähänkin kolkkaan oli valitettavasti jo eksynyt sen verran turisteja, että suurimmat putoukset pystyi kiertämään tuk-tukeilla ja paikoista löytyi myös asiaan kuuluvat krääsäkojut. Itse kaupungista komean teki sen(ja koko Laosin) ranskalaiset vaikutteet, joka näkyi niin normaalissa katukuvassa ja ranskalaistyylisinä huviloinakin. Ja pekonipatonkeina. Pelkät patongit varmaan ovatkin tehneet paikasta UNESCO:n maailmanperintökohteen. Löysän aikataulun takia päädyttiin lopulta viettämään siellä yhteensä neljä yötä ennen siirtymistä etelään.







Vang Vieng. Nimenomainen reissaajaparatiisi, missä ei ole tarkoituskaan tehdä muuta kuin pitää hauskaa. Eikä siellä muuta voi tehdäkään. Pääaktiviteettina on muutaman kilometrin pätkä kaupungin ja viereisen kalliojonon välistä kulkevaa jokea, jota lillutaan alas traktorin sisäkumilla. Joen varrelle on sitten rakennettu erinäinen määrä ravitsemusliikkeitä ja aktiviteetteja, joista lähestulkoon kaikki päättyvät jokeen lumpsahtamiseen. Jokea pystyi siis vain valumaan alas virran mukana, tai jos halusi pysähtyä, vinkkasi rantaan ja joku viskasi köyden ja hinasi sinne. Kuulostaa rennolta ja sitä se onkin. Loppujen lopuksi myös aikalailla itseään toistavaa, joten emme käyttäneet paikkaan paria yötä enempää.




Matka jatkui jälleen etelään. Paikallislinkku pääkaupunkiin Vientianeen, missä jälleen viihdyttiin pari yötä. Tai ei viihdytty, miten sen ottaa. Sinänsä kai ihan mukava kaupunki, mutta kuten sanottua, onhan Mikkelikin kaupunki, mutta kukapa sinne matkan tekisi(paitsi isä ravien takia). Eli paikassa ei sinänsä ollut kovinkaan paljoa tekemistä parin nähtävyyden lisäksi, jotka näki helposti parin tunnin pyöräretkellä(polkupyörillä, liikuntaa!). Toisaalta oli myös aivan mukava olla rauhassa Vang Viengin menojen jälkeen.




Vientianen jälkeen oli aika lähteä valumaan junalla takaisin Thaimaahan(Bangkok) ja etelän rannoille, vaikka ei vielä perillä koneen(Bangkok-Phuket) saapuessakaan tiedetty, mihin ollaan menossa. Hetken pohdinnan jälkeen päätettiin, että rannalle pitää päästä, ja koska Antti ja Heidi olivat tulossa tapaamaan meitä Phuketiin parin päivän sisään, otettiin suunnaksi Ko Phi Phi. Eikä ihan syyttä. Maisemat olivat kyllä jotain aivan erilaista, mihin on tottunut komeiden kallioiden kohotessa sinisestä merestä ylöspäin. Paikka oli kyllä huomattavasti muita Thaimaan kohteita kalliimpi kai juurikin maineensa vuoksi, mutta silti näkemisen arvoinen. Majapaikaksi löydettiin alkeelliset bambumajat aivan meren rannasta, ja suihkun virkaa hoiti muovinen kauha. Ei mitään uutta karaistuneelle mökkikävijälle siis. Pari yötä viihdyttiin myös siellä kuuntelemassa aaltojen liplatusta ja jälleen suunta kohti Phuketia. Valitettavasti matkantekoa haittasi korallikiveksi naamioitunut valkohai, joka pääsi nirhaisemaan ikävän haavan jalkapöytään snorklausreissulla.




Phuketissa päästiin vanhojen naamojen joukkoon, kun nautittiin elämästä pari päivää Antin ja Heidin kanssa. Skootterit toimivat kulkupeleinä ja päästiinpä kokeilemaan vesijettiäkin(toimisi Kemijoellakin ja näyttäisi hyvältä Mäkirannan laiturissa…). Samalla otettiin myös viimeiset rusketukset/palamiset reissulta ja todettiin että Phuketiin ei tarvi enää koskaan mennä. Paikka on niin täynnä turisteja, krääsää ja aurinkotuoleja, että rahat kannattaa käyttää ennemmin vaikka muiden saarten kiertämiseen. Rahaahan Thaimaassa paloi viikossa enemmän kuin Laosissa parissa vastaavassa, vaikka tosin kalliissa paikoissa oltiinkin. Niin joo, Laosissa käytin paikallista valuuttaa yli kaksi miljoonaa.




Rahasta ja hinnoista voi sanoa sen verran että yleisesti ottaen kaikki oli etenkin Laosissa niin halpaa, että Suomen hintoihin verrattuna mitään ei tarvitsisi edes miettiä ostavansa. Hiukankin järkeilemällä ja etsimällä voi kuitenkin säästää pitkän pennin. Itse en venyttänyt pennejäni äärimmilleen, ettei reissussa tarvinnut koko aika sitä murehtia, mutta erityisesti yöpaikoissa voi säästää helposti. Majapaikat maksoivat reissun aikana kolmesta eurosta(ajoittain Laosissa) kymmeneen euroa(Ko Phi Phi) mieheen. Majapaikan ja kaiken muunkin etsimisessä auttoi Lonely Planetin opus Kaakkois-Aasiasta, joka on tarkoitettu erityisesti reppureissaajille ja halvalla matkustaville(ei maksettu mainos). Yleisesti ottaen kaikista paikoista oli ainakin lyhyt kuvaus, mutta valitettavasti sama kirja(tai vastaavia) näkyi usein paitsi meidän, niin myös muiden reissajien kädessä. Kirjalla olikin selkeää valtaa reissaajien mielipiteisiin ja menoihin. Korvaamaton apu kuitenkin kenelle tahansa alueelle lähtevälle.

Nyt on jo palattu arkeen ja eilen meni jo ensimmäinen päivä koulussakin. Parta on pitkä, tukka lyhyt ja pari reissukiloakin oli tainnut tulla. Me tosimatkaajat sanomme sitä vararavinnoksi. Joulukuussa uutta isompaa reissua, mutta kohde on yhtä hukassa kuin oli ennen tätäkin reissua. Laitan tänne tietoa, kun sitä on. Moro!

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Phuketissa

...viela paivan. Huomenna lento Bangkokiin illalla ja loma ohi lauantaina kun taas paasee kouluun. Saapa ainakin hengahtaa rauhassa hetken. Tulee kuvia ja tarinaa. Hauskaa on vielakin.

tiistai 20. lokakuuta 2009

Ja taas, ja siis

Viela Laosin puolella ja pari paivaa varmaan viivytaankin. Luang Prabangissa tuli vietettya tosiaan vahan kauemmin kuin oli aikomus, kun loydettiin Hesen kanssa kunnon guesthouse. Nyt ollaan pari yota oltu Vang Viengin reissaajaparatiisissa ja huomenna olis tarkoitus ottaa linkku Vientianeen, jos sellainen saadaan. Siella pari yota ja lauantaina olis tarkoitus olla jo lennolla Bangkokista Phuketiin. Sielta taas takaisin toisinpain jo torstaina (29. paiva?) ja siita Heselle viimeiset shoppailut laukkuun ja mies kotia. Edelleen tarkempia kuvailuja ja kuvia reissuista marraskuun puolella. Hauskaa on, no worries. Ja leppoista myos.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Paivitys ilman ookkosia

Hengissa ollaan ja mukavaa on. Talla hetkella saavuttiin juuri guesthouseen Luang Prabangissa keskella Laosia ja takana on kahden paivan reissu Mekongia pitkin. Taalla onkin tarkoitus rentoutua pari paivaa, kun tahan asti on matka mennyt reissatessa, hienosti silti.

Matka jatkuu parin paivan paasta etelaan Vang Viengiin ja siita todennakoisesti Vientianeen, josta tavalla tai toisella sitten rannoille. Suunnitelmat saataa kuitenkin muuttua, taalla varsinkin. Pidempia paivityksia sitten paremmalla ajalla.

perjantai 9. lokakuuta 2009

Reissuhommia

Koh Samet oli samettinen ja rento paikka ja nyt vedellään viimeisiä minuutteja Bangkokin rauhallisessa kaaoksessa. Jää kyllä todellakin odotettavaa etelän ”hienommilta” saarilta kun vertaa lähisaaren rentoon tunnelmaan. Saari oli sen verta pieni että saatiin helposti kierrettyä paikat ympäri vuokratuilla skoottereilla. Viikon keskellä väkeäkään ei ollut liikaa, niin halutessaan pääsi rauhoittumaan ja toisaalta myös ihmisseuraa löytyi jos tahtoi. Alla pari kuvaa niistä hommista.

Seuraava etappi on pohjoisessa oleva thaimaan toiseksi suurin paikka, Chiang Mai. Todennäköisesti junahommia, jos vielä löydetään paikat. Tosin siihen ei tuskin pysähdytä laisinkaan, vaan tarkoitus olisi jatkaa pohjoiseen ja rajan yli Laosiin ja sieltä lillutella rauhassa jokea pitkin alaspäin sitä mukaa, kun kiinnostaa. Viimeinen viikko lomasta olisi tarkoitus viettää taas löllötellessä, tällä kertaa Krabilla. Jos kiinnostaa niin saatetaan päätyä etelään jo aikaisemminkin.

Huolestuneille pyrin päivittämään blogia ainakin lauseen verran aina, kun pääsen netin ääreen. Suomen numero on reissun ajan käytössä sikäli kun se kuuluu.







tiistai 6. lokakuuta 2009

Gooood mooooooooorning, Thailand!!!

Hohhoi ja hellurei.

Ollaan tässä pari päivää kierrelty vähän lisää Bangkokia, niinkuin sitä ei vielä oltu tehty tarpeeksi. Heikille on näytetty ne olennaisimmat temppelit mitä täällä pitää nähdä ja ollaan valmiita reissailemaan. Eilen käytiin myös reissu Thaimaan korkeimmassa rakennuksessa, Bayoke-tornissa (II), mistä oli kyllä komeat maisemat.  Loppuillasta käytiin porukalla kaikki "suunnittelemassa matkaa" paikallisessa musiikkibaarissa. Hieno ja rento paikka, mutta Antti totesi aamulla silti, että jäi jotenkin huono maku suuhun. 

Kello on aikaisin aamulla ja ollaan lähdössä ensimmäistä kertaa tien päälle lokakuulle. Kohde on lähellä oleva saari nimeltä Ko Samet  ja vietetään siellä pari päivää löllötellessä rauhassa. Perjantaina on tarkoitus tulla vielä käymään viimeinen visiitti Bangkokissa ja siinä vaiheessa jo varmaan pitää tietää mihin suuntaan lähdetäänkin. Todennäköisesti junalla kohti pohjoista.





torstai 1. lokakuuta 2009

Moottoritie on kuuma…

Singapore on nyt siis nähty. Erittäinkin virkistävä paikka Bangkokin kaaoksen jälkeen. Paljoa nähtävää kaupungista ei sinänsä irronnut, mutta olipa mukava päästä fiilistelemään formuloita ja näkemään uusia, tuoreita naamoja. Lippuja itse kisaan ei sitten ikinä saatu, kun hinnat oli mitä oli. Muutamat pakolliset turistikohteet tuli myös nähtyä ja iso merijellona, josta tosin tajusin vasta jälkeenpäin että eihän se ollutkaan se kuuluisa alkuperäinen, vaan niitä on useampiakin pystytetty kaupunkiin turistien iloksi ja näköjään myös suruksi. Kaupunki oli kyllä muutenkin erittäin komea, varsinkin yöllä pilvenpiirtäjien välissä kävellessä.

Tämä viikko meneekin opiskelujen parissa, kohtuuden rajoissa tietenkin. Lauantaina missattu välikoe oli eilen ja viimeiset luennot tältä kertaa pidetään lauantaina. Lopputentti viivästyi ensi tiistaille, jonka jälkeen pääseekin reissuun. Heikki saapuu Bangkokiin sunnuntaina ja matkat ovat edelleenkin aika auki. Ilmoittelen tänne kun tiedän enemmän. Alla kuvia reissuhommista.