Adrenaliinia ja rauhaa.

Jepjep. Ollut vähän rauhallisempaa menoa siinä mielessä, että paikat on löydetty ja nyt saa olla ihan rauhassa sen suhteen että pakko ei ole mennä mihinkään tai tehdä mitään. Paitsi pyykätä.

Eilettäin käytiin tästä syystä tutkimassa Antin kanssa vähän liikkumismahdollisuuksia, kun tytöt menivät koulun penkille. Taksilla ensin muutama kilsa Skytrainille, joka on jonkinasteinen maanpäällinen metro täällä Bangkokissa. Siihen otettiin päivän passit, jotka osoittautuivat kustannuksen arvoiseksi (pari euroa), täällä kun ei mikään maksa hirveästi. Yritettiin tehdä saitsaria, mutta koska tuo maanyläinen on tehty lähinnä palvelemaan Bangkokin uutta talouskeskusta, ei sitten löydetty mitään mielenkiintoista kalliita kauppakeskuksia lukuunottamatta. Päätepysäkillä joen varressa otettiin sitten jokivene ylävirtaan kohti vanhoja tuttuja kauppoja, koska pyykkienpesu oli edelleen selvittämättä ja uusien vermeiden tarve oli akuutti.  

Sinne kauppoihin sitten hävisikin muutama tunti ja bahti ja lähdettiin valumaan kohti kotia. Valitettavasti(ja onneksi) iltapäiväruuhkat ehtivät iskeä päälle, joten oli pakko ottaa skootteritaksit kohti taas lähintä skytrainia. Ja jos tuk-tukin kyyti oli kokemisen arvoinen niin skootterihommat tuossa ruuhkassa ei välttämättä ole heikkohermoisille. Vauhti on melkoinen ja jos eteen sattuu ruuhkaa niin pieni koon avulla puikitaan mistä välistä vain mahtuu. Tämä myös ehdottomasti kokemisen arvoinen, joskaan ei halvin kulkemismuoto.

Tänään oli sitten vähän rauhallisempi päivä. Huoneeseen kannetun aamupalan jälkeen(kuten joka aamu, bueno!) käytiin salilla, jonka jälkeen lähdettiin katsastaan ”legendaariset” Chatuchakin markkinat. Opusten mukaan 10000-15000 kojua krääsää, josta myös itselle tarttui mukaan pari paitaa, koska pyykkiongelma oli edelleen auki ja täällä noita paitoja jostakin syystä pitää vaihtaa aika usein.

Myös tärkeimmät asiat hoituivat onneksi hyvin, eli ESPN näyttää formulat meille. Toivottavasti tosin pääsisi kattoon Singaporen GP:n paikan päälle. Ehkä saan myöhemmin myös kuvia tänne lisättyä, kunhan jaksaisi siirtää kuvat ensin koneelle ja sitten opetella, miten ne saa tänne blogiin asti. Voisitte tajuta sitten vähän enemmän noista eeppisen kauniista kuvailuista.  :)

Ensi kertaan.

PS. Ilkalle: Tankkaus kunnossa. Lähes formulatahtia. :)

Kuumuus ja kakofonia

No tänään päästiin vihdoin hotellista varsinaiseen asuinkämppään Viphavadi Toweriin. Hotellin pettymyksen jälkeen osattiin odottaa tästäkin paikasta vähän kuvia pienempää innostuksen kohdetta, mutta muutettiin silti luottavaisin mielin edellisten asukkien kommenttien takia. Kämppä oli iloksemme 23. kerroksessa ja varsin lähellä Kasetsartin yliopistoa, vaikka matka sinne on silti tässä helteessä aika tuskaa. Hintaan sisältyy erittäin hyvin varusteltu kuntosali ja ulkona välikatolla oleva uima-allas. Neliöitä kämpässä on aivan roimasti ja sekä kylpyhuoneita että parvekkeita on kolme kappaletta. Tämäkin paikka on silti parhaat päivänsä nähnyt ja yhteydet nettiin on hiukan vajaat ainakin huomiseen asti, jolloin asiaan luvattiin parannusta. Netissä myöskin luvatut ”hyvät liikenneyhteydet” pitivät paikkansa, sillä tornimme sijaitsee parinkin motarin risteyksessä, ja melu on sen mukainen. Silloin kun ilmastoinnin meteli ei sitä peitä.

Matkat lähikauppaan, ruokaputiikkeihin ja yliopistolle on kuitenkin kartoitettu ja muuta ei vielä oikein jaksanutkaan. Ehkä huomenna, viikonlopun huumassa.

You shot me down. Bang, Bang! [Sponsored by: Chang]

[26.08.2009]

Ensimmäistä kertaa kirjallisen sorvin ääressä ja toivotaan että mehua riittää pidemmällekin reissun edetessä. Tätä kautta olisi tarkoitus jakaa kuulumisia sekä kavereille että sukulaisille, jos kellään vain mielenkiintoa riittää lukea. Pyrin kirjoittamaan ja päivittämään tätä blogia mahdollisimman usein, mutta omat kiinnostukset tuntien kirjoittaminen ei ole siellä listan kärkipäässä. Pyrin myös pitämään kuulumiset lyhyen ytimekkäinä ainakin myöhemmin, että joku jaksaa näitä lukeakin. Tästä entrystä saattaa tulla näin alussa pidempi enkä kyllä saa sitä verkkoon tämän päivän kuluessa, kun yhteydet ovat toistaiseksi olleet rajalliset.

Saavuimme tosiaan eilen päivällä Bangkokiin ~10 tunnin lennon jälkeen, jonka aikana ei paljoa unta saanut. Uusi Star Trek tuli katsottua Finnarin kustannuksella, mutta sekään ei paljoa elämyksiä tarjonnut. Oma matka lähti Oulusta koneella ensin yksin Hki-Vantaalle, missä sain viihdyttää itseäni X-filesin voimin ennen muiden saapumista keskiyön maissa lähtevälle lennolle. Muilla tarkoitetaan toistaiseksi Anttia, Heidiä ja Heliä, joiden kanssa siis jaan kämppää ainakin näin alkureissun ajan.

Tuskanhiki alkoi virrata täällä paikan päällä lähes samalla sekunnilla, kun koneesta astuttiin ulos. Tuloterminaalin putken seisottua auringossa koneen ovella tuntui olevan seinä vastassa. Kuumuus ei onneksi ole ollut ihan samantasoista koko ajan, vaikka ei tuota 35-asteista saastesoppaa aivan mielellään hengitä. 

Ensimmäisten kahden päivän majoitus oli järkätty jo lentoja hankkiessa keskustassa sijaitsevaan ”Royal Hotelliin”, josta luonnollisesti oli hienot odotukset myös kuvien perusteella. No, todellisuudessa hotelli oli nähnyt kuninkaalliset päivänsä jo noin 30 vuotta sitten, mutta muuten hotelli sijaitsee kyllä erittäin hyvillä mestoilla kauppoja ajatellen. Tästä saatiin aluksi hieman väärä käsitys eilen(saapumispäivänä) hotellin respan neuvottua meitä hieman väärään suuntaan. Talsittua sitten 15-20 minuuttia yhteen suuntaan näkemättä muuta kuin täyteen ahdettuja linja-autoja, ruuhkia ja McDonalds’s, päätimme kääntyä takaisin. Takaisin tullessa päädyimme sitten ilmeisesti Antin oikusta kääntyä hieman sivuun tieltä, joilloin eteen aukesikin himoshoppailijan paratiisi aivan hotellimme kupeessa. Kojuja oli enemmän kuin tytötkään ehtivät kiertää ja itse päätin vähän aikaa yritettyäni viihtyä paremmin oluen ääressä. Oluen ohessa lankesin ostamaan katukauppiaalta riippumaton(~1,5 euroa), jota ajattelin kyllä hyödyntääkin tulevaisuudessa matkoilla. Ilta päätettiin perinteiseen thaimaalaiseen tapaan pizzan ääressä (ja vielä vähän shoppaillessa).

Tänään, toisena päivänä, tavoitteena oli Antin kanssa päästä nettikahvilaan, ostaa kaikille neljälle pre-paid- liittymät ja ehkä shoppailla hieman, kun tyttöjen piti lähteä jo orientoitumaan yliopistolle. Liittymien hankinta ei koitunut ongelmaksi, koska saimme hyvät vinkit eilen oluen ääressä tavatuilta saksalaisilta. Nettikahvilat olivat sen sijaan kiinni aamupäivästä, joten päätimme suunnata eilen hyväksi havaitulle shoppailukadulle. Jo kadun alkupäässä saimmekin kuitenkin lähes vastustamattoman tarjouksen. Avulias tuktuk-kuski tarjosi meille parin tunnin kyyditystä nähtävýydeltä toiselle vain 10 bahtin hintaan (0,2 e), koska kuulemma saisi tästä hyvästä korvauksen Thaimaan turistiviranomaisilta. Let’s play bamboozeled!

Antin hinguttua jo edellisenä päivänä tuktukin kyytiin, tarjous kuulosti täydelliseltä ajantappamiselta ennen nettikahviloiden aukeamista. Kuski oli julmahuvin sanoin ”melkoinen veijari” ja heilui ohjaimissa ympäriinsä, huitoi käsiään ja höpisi meille ajoittain huonoa englantia ja ajoittain thaita. Vaikka matkalle lähtiessä järki takoi takaraivossa koiran olevan haudattuna, parin buddhapatsaan jälkeen homma vaikutti ihan hyvältä. No pikku hiljaa matkan todellinen kustantaja valkeni, kun kuski ohjasi meidät paikalliseen räätäliliikkeeseen ostoksille. Kohteliaasta käytöksestä (sekä kuskin että myyjien osalta) huolimatta homma alkoi tympimään parin turistibyroon ja räätälishopin jälkeen. Takaisin reissulta silti päästiin ja lopulta sorruttiin jopa tilaamaan yhdet mittatilauspaidat hotelliin toimitettuina. Putiikin hyvästä olemuksesta huolimatta mittaan tilatut paidat eivät olleet ihan sitä mitä toivottiin, mutta selvisimme silti päivän opetuksesta halvalla, ja ehkä pari nähtävyyttä rikkaampana. Ja se ehdottomin hienous oli tuktukin kyyti, joka on todellakin kokemisen arvoinen Bangkokin käsittämättömän järjettömän kuvailemattoman pähkähullussa liikenteessä.

Loppupäivä menikin sitten hotellin altaassa lilluessa, shoppaillessa ja syödessä. Saatoin pari oluttakin ottaa jälleen hellelääkkeeksi. Toistaiseksi kaikki on kuitenkin mennyt hyvin, väki on ollut mahdottoman kohteliasta ja tuntuu siltä että matkasta saattaa selvitä hengissäkin. Huomenaamulla on vuorossa muutto varsinaiseen kämppään ja tyttöjen lähtiessä jälleen yliopistolle opiskelemaan, oletettavasti uusia seikkailuja ja ehkä vähän hellelääkettä Antsan kanssa. Terkkuja kansalle!